Sain vuosien tauon jälkeen koottua kirjoittajaryhmän. Tapasimme reilu viikko sitten Hakaniemen kupeessa. Se tuntui hyvältä, tosin myös jännittävämmältä kuin aikanaan aloittaessani kirjoittamisen perusopinnot Pohjanmaan Kirjoittajakoulussa.
Miksi jännittävämmältä? Kai siksi, että kirjoittamisen maisterina voisi olettaa oppineensa jotain kirjoittamisesta.
Kuitenkin, minulla on pieni hypoteesi. Epäilen, että tekstin ensimmäinen versio ei paljon parane opiskelujen myötä. Ensimmäisissä versioissa on edelleen sokeita pisteitä, patetiaa, pikkunäppäryyksiä ja kerronnallisia kömmähdyksiä. Koulutuksen myötä oppii lähinnä editoimaan tekstiä. Ykkösversiossa kaikkia asioita ei ehdi miettiä. Kunhan kirjoittaa.
Tärkeintä oli astua pari askelta korokkeelta alas. Olen taas turvallisesti lähtöpisteessä, hattu kourassa ja nöyränä palautetta odottamassa. Kuten silloin yli kymmenen vuotta sitten.
joninikkola 